No worries Finland!

Kylla elama taalla on sitten yllatyksellista. Vietettiin kaksi paivaa pellolla puuntaimia hoitaen ja sitten saatiin kuulla, etta joku oli ruskuttanut niihin vaaraa ainetta ja mahdollisesti tuhonnut koko pellon. Saadaan kuitenkin sentaan rahat noiden parin paivan tyosta. Taman sattuman vuoksi meidat lahetettiin tyomatkalle Etela-Australiaan, paikkaan nimelta Naracoorte. Matka oli kylla kokemus, vaikka tyosta en pitanyt lainkaan. Meidan tehtava oli kerata rypsipellolta vaarat kasvit pois. Kahlaaminen kuivien rypsien seassa oli raskasta ja kasvit raapivat ihoa. Lisaksi tuntui ettei saanut mitaan aikaiseksi kun tyo tehtiin ryhmassa ja pojat tekivat miltei kaiken tyon, silla he olivat kahta nopeampia kuin me tytot. Hostelli, jossa nukuttiin oli mukavan nakoinen, kreikkalaistyylinen rakennus, mutta paha puute oli, etta yhdistettyja suihku-vessoja oli vain kolme. Tyopaivien jalkeen suihkuun sai jonottaa toista tuntia.

Saavuttiin takaisin Griffithiin torstaina. Tuntui hyvalta tulla takaisin tuttuun hostelliin, vaikka oli myos mielenkiintoista paasta matkustamaan. Taalla on erilaista kuin aikaisemmissa hostelleissa, koska ihmisiin tosiaan paasee tutustumaan paremmin.

Salli lahti kohti koti-Suomea, joten nyt olen sitten oikeasti yksin Australiassa. Hostellissa olen ainut pohjoismaalainen, olen kuullut tosin, etta Griffithissa asuu toinen suomalaistytto. Ainoana suomalaisena oleminen on toisinaan raskasta, kun tuntuu etteivat muut valttamatta ymmarra aina taysin ja lisaksi joutuu vahan pitamaan puoliaan etta muut kiinnittavat huomiota. Kuitenkin enimmakseen pidan siita, etta olen hieman spesiaali taalla. Monet ovat jo kommentoineet suomen kuulostavan todella hassulta puhuessa. Lisaksi monet hammastyvat kuullessa, etta puhun neljaa eri kielta. Minulle se on taysin normaalia, mutta suurin osa ihmisista taalla puhuu vain yhta tai kahta kielta. Siis go Suomi! Monet eivat tieda Suomesta paljoakaan, mutta ne, jotka tietavat ovat enimmakseen kehuneet meita ja olleet todella kiinnostuneita ;)

Olen oppinut arvostamaan myos monia piirteita suomalaisissa. Suomalaiset tosiaan ovat rehellisia ja noyria. Suomessa harvoin joutuu puhumaan toisten paalle saadakseen aanensa kuuluviin. Taalla ihmisten tapa puhua on enemmankin puhua omat asiansa ja sitten ehka kuunnella. Aussien rento asenne on tarttuvaa, enka ole stressannut juuri mitaan koko matkan aikana, mutta siinakin on arsyttavat puolensa. Lahetin osan mun lempivaatteista postissa kotiin, kun totesin, etta mulla on aivan liikaa tavaraa. Postissa halusin tietaa, etta paketti menee varmasti perille, mutta aussitapaan virkailija vastaili mun kysymyksiin ymparipyoreesti ja naytti hammastelevan miks ihmeessa haluan tietaa niin paljon. Tahan tormaa useesti. Aussien tapa kysya tieta, on kysya joltain, kuunnella hetki ja sitten kysya mita luultavimmin seuraavasta kaupasta uudestaan. Noh no worries mates, ma aion joka tapauksessa pitaa puoleni ja olla suomalaisen perusteellinen edelleen!