No worries Finland!

Kylla elama taalla on sitten yllatyksellista. Vietettiin kaksi paivaa pellolla puuntaimia hoitaen ja sitten saatiin kuulla, etta joku oli ruskuttanut niihin vaaraa ainetta ja mahdollisesti tuhonnut koko pellon. Saadaan kuitenkin sentaan rahat noiden parin paivan tyosta. Taman sattuman vuoksi meidat lahetettiin tyomatkalle Etela-Australiaan, paikkaan nimelta Naracoorte. Matka oli kylla kokemus, vaikka tyosta en pitanyt lainkaan. Meidan tehtava oli kerata rypsipellolta vaarat kasvit pois. Kahlaaminen kuivien rypsien seassa oli raskasta ja kasvit raapivat ihoa. Lisaksi tuntui ettei saanut mitaan aikaiseksi kun tyo tehtiin ryhmassa ja pojat tekivat miltei kaiken tyon, silla he olivat kahta nopeampia kuin me tytot. Hostelli, jossa nukuttiin oli mukavan nakoinen, kreikkalaistyylinen rakennus, mutta paha puute oli, etta yhdistettyja suihku-vessoja oli vain kolme. Tyopaivien jalkeen suihkuun sai jonottaa toista tuntia.

Saavuttiin takaisin Griffithiin torstaina. Tuntui hyvalta tulla takaisin tuttuun hostelliin, vaikka oli myos mielenkiintoista paasta matkustamaan. Taalla on erilaista kuin aikaisemmissa hostelleissa, koska ihmisiin tosiaan paasee tutustumaan paremmin.

Salli lahti kohti koti-Suomea, joten nyt olen sitten oikeasti yksin Australiassa. Hostellissa olen ainut pohjoismaalainen, olen kuullut tosin, etta Griffithissa asuu toinen suomalaistytto. Ainoana suomalaisena oleminen on toisinaan raskasta, kun tuntuu etteivat muut valttamatta ymmarra aina taysin ja lisaksi joutuu vahan pitamaan puoliaan etta muut kiinnittavat huomiota. Kuitenkin enimmakseen pidan siita, etta olen hieman spesiaali taalla. Monet ovat jo kommentoineet suomen kuulostavan todella hassulta puhuessa. Lisaksi monet hammastyvat kuullessa, etta puhun neljaa eri kielta. Minulle se on taysin normaalia, mutta suurin osa ihmisista taalla puhuu vain yhta tai kahta kielta. Siis go Suomi! Monet eivat tieda Suomesta paljoakaan, mutta ne, jotka tietavat ovat enimmakseen kehuneet meita ja olleet todella kiinnostuneita ;)

Olen oppinut arvostamaan myos monia piirteita suomalaisissa. Suomalaiset tosiaan ovat rehellisia ja noyria. Suomessa harvoin joutuu puhumaan toisten paalle saadakseen aanensa kuuluviin. Taalla ihmisten tapa puhua on enemmankin puhua omat asiansa ja sitten ehka kuunnella. Aussien rento asenne on tarttuvaa, enka ole stressannut juuri mitaan koko matkan aikana, mutta siinakin on arsyttavat puolensa. Lahetin osan mun lempivaatteista postissa kotiin, kun totesin, etta mulla on aivan liikaa tavaraa. Postissa halusin tietaa, etta paketti menee varmasti perille, mutta aussitapaan virkailija vastaili mun kysymyksiin ymparipyoreesti ja naytti hammastelevan miks ihmeessa haluan tietaa niin paljon. Tahan tormaa useesti. Aussien tapa kysya tieta, on kysya joltain, kuunnella hetki ja sitten kysya mita luultavimmin seuraavasta kaupasta uudestaan. Noh no worries mates, ma aion joka tapauksessa pitaa puoleni ja olla suomalaisen perusteellinen edelleen!

Näkökulmista

21.11.2010, 19:07

Sydney on taas herättänyt ajatuksia. Palattuani tuttuihin maisemiin ja kaikkien suosikkikauppojen keskelle (mm. Individual Wig), halusin löytää jotain uutta. Eilen lähdin, aamulla herättyäni vaeltelemaan kaupungille. Poikkesin juuri avattuun ostoskeskukseen. Ympärillä vilisi Guccia ja Miu Miuta yms. Pradaa. Jotenkin masennuin pinkkien mallinukkejen keskellä. Miks mäkin en oo yhtä pitkä ja laiha ja pinkki? Ei kun... Tätäks tää vaan on? Tarvetta olla jotain, tuoda muille esille sun oma arvo ja status. Jossakin Byron Bayn kohdilla vissiin on syöpynyt hiljaa hippiaate takaraivoon.

Hortoilin takaisin hostellille ja luin huonoa kirjaa. Sain kuitenkin jalkauduttua ulos uudestaan, tällä kertaa kuljin George Streetiä vastakkaiseen suuntaan, saavuin chinatowniin ja Paddy's Marketille, kiertelin ympäriinsä, ihmiset tungeksi ympärillä, kauppiaat huuteli parsapinojen takaa (one dola! FRESH!), ostin hedelmiä ja kurkun. Kun kävelin takaisin hostellille päin, oli huomattavasti parempi fiilis. 

Kai kyse  loppujen lopuksi on siitä, mistä vinkkelistä asioita tarkastelee. Uusista näkökulmista puheenollen tässä yksi:

Taustalla Ooppera talo

Kyseinen otos on perjantai-illalta, eräältä varsin hulppealta kattoterassilta, jolle päädyin ensin kierreltyäni The Rocksin (Sydneyn vanhin kaupunginosa) Markets on the Moonlightilla. Ainoa ostos sieltä oli valkosuklaalla ja kookoshipuilla kuorrutettu mansikka, vaikka katselinkin kaihoisasti paria putkilaukkua. Seuraavalle matkalle aion hommata toisen kapsäkin, rinkka on aivan MAHDOTTOMAN epäkäytännöllinen.

On tuntunut varsin hyvältä palata Sydneyyn, 5. kerroksen ullakkohuoneeseen nro 503. Aina välillä yritän avata huoneen 502 ovea vanhasta tottumuksesta, mutta muuten Sydney on kyllä osoittanut voivansa näyttää vielä jotain uuttakin. En mm. oo ennen jäänyt hissiin jumiin, aivan uusi kokemus, muttei yllätys kun tarkastelee kyseisen hostellin hissejä. Olisi pitänyt uskoa Karoa ja käyttää niitä portaita..

Griffith

Mina ja loputtoman pitkat puurivit

Saavuttiin Griffithiin tiistaina aamuyolla kolmen aikaan. Ei oikeen tiedetty mita odottaa, mutta oltiin oltu yhteyksissa hostellin omistajaan ja han tuli hakemaan meita bussiasemalta. Eka yo vietettiin TV huoneessa eika onneksi jouduttu toihin heti samana paivana.

Nyt oon taalla viidetta paivaa ja alan viihtya aika hyvin. Hostelli on kotoisa. Ei mikaan hieno, vaan peltinen rakennus, jossa on pienet kolmen hengen huoneet, mutta paikka on kuin leirinta-alue. Pihalla on riippukeinuja ja nyrkkeilysakki ja maja, jossa voi hengailla. Vessat ovat erillisessa rakennuksessa, mutta ihan siistit, haju vain on mielenkiintoinen. Ekana tyopaivana poimittiin nektariineja. Meidan haettiin pienella bussilla isolle farmille ja meille annettiin isot kopat, jotka laitettiin remmeilla roikkumaan harteilta ja sitten mentiin toihin. Eka paiva loppu tosi lyhyeen, koska nektariineja ei voi poimia liian kuumassa saassa.

Viimeset pari paivaa on kulunu pellolla tekemassa 'nurserya' eli leikkaamassa alimpia oksia pois puuntaimista. Tuntuu tosi absurdilta, etta tulen tekemaan samaa hommaa nyt kymmenen paivaa 8,5 tuntia paivassa. Teen kirjaimellisesti toita rahan eteen. Tata kokemusta tulee varmasti muistelemaan pitkaan! Viikonloppu on nyt onneksi vapaata ja tanaan mennaan paikalliseen pubiin, jossa on jonkinlaiset isommat bileet tanaan. Hostellin vaki on tosin kehottanut olemaan odottamatta liikoja taman pikkupitajan bileista Sydneyn jalkeen.

Joka tapauksessa tama paikka tosiaan tuntuu sellaiselta johon voisi asettua ainakin uuteenvuoteen asti. Osa ihmisista on ollut taalla jopa puoli vuotta, mutta niin kauaksi aikaa ma en jaa yhteen paikkaan. Parissa kuukaudessa opin myos toivottavasti saksaa taalla! Hostellin asukkaista varmaan 80% on saksalaisia.

Back to the start finished

20.11.2010, 15:54

Parin viikon reissamisen jälkeen palasin takaisin Sydneyyn. Tuntui ihan hyvältä tietää että on vaihteeksi jossain vähän pidempään. Vähän reilu kahdessa viikossa ehdin kiitää läpi itä rannikon reittiä Spot X -Byron Bay - Surfers Paradise - Brisbane - Noosa - 1770 - Airlie Beach & Whitsunday Islands ja lentää takas Sydneyyn. Aika paljon happeningia lyhyellä aikavälillä. Oon mm. surffannu, purjelautaillu, melonu niin joella kuin merellä, snorklannu, ajellu motskarilla... pessy pyykkiä, laittanu ruokaa, pari kertaa ihan oikeestikkin.

Suoraan sanottuna oon tehny niin paljon kaikkea, etten jaksa käydä koko trippiä yksityiskohtaisesti läpi. Meen siitä missä aita on matalin;

Surfers Paradise - 80-luvulla käsiin räjähtänyt ankea pubeihin ja ostoskeskuksiin keskittynyt kyhäelmä.

Ainoa otos Brisbanesta, South bankilta. Vierailuni Brisbanessa oli lähinnä ilta-painoitteinen, tosin löysin Fortitude Valleysta ihastuttavan puodin nimeltä Happy Herbs. Suosittelen.

Noosa, matkalta National Parkiin (joka oli perus metsä, matkakin sinne oli mielenkiintoisempi)

1770 - scooteroo, ainoa asia mitä pikkukaupungissa oli tekemistä. Varsin reteä retki. 

Whitsunday Islands, paratiisi.

Reissu oli ehdottomasti tekemisen arvoinen, vaikka välillä yksin harhailu raastoikin hermoja. Ehkä oon jopa oppinu jotain. Mm. että kannatta matkustaa kevyemmin, silloin on enemmän perillä tavaroistaan eikä ehkä hävitä niin paljon irtaimistoa, kuin minä tämän matkan aikana.

Seikkailua

Turvallinen Sydney jai tosiaan taakse ja matka on alkanut. Oli kylla vahan haikeaa jattaa Sydney, uskomatonta miten lyhyessa ajassa voi tutustua ihmisiin ja jaada kaipaamaan niita.

Eka pysakki matkalla oli Blue Mountains, jossa tosiaan tuli ikava Sydney:a. Hostelli, jossa nukuttiin oli karmiva. Australian hallitus ilmeisesti lahettaa sinne kodittomia ihmisia ja ekana yona saatiin herata kolmesti siihen, etta vanhempi nainen huoneessa pisti valot paalle ja alkoi kuljeskella ympariinsa ja puhua itsekseen. Toiseksi yoksi saatiin oma huone mulle Ashleigh:lle ja saksailais- ja skottitytolle. Oltiin melkee ainoita reppureissaajia koko hostellissa, loput asu siella... Siniset vuoret oli ihanat ja teki tosi hyvaa paasta kavelemaan luontoon miljoonakaupungin jalkeen. Kahden jannittavan yon jalkeen lahdettiin akkia pois. Oli matkassa onneakin, silla saatiin kyyti skottitytolta Canberraan, joten paastiin kokemaan vahan roadtrippia :)

Canberrassa ei oo paljoakaan nahtavaa, eika hostelli oo laheskaan niin mahtava kuin World Square Sydneyssa, mutta ollaan saatu vahan asioita jarjestettya. Tanaan kaytiin kasityo- ja ruokatorilla ja Parliament Housissa.

Huomenna matka jatkuu sitten Griffithiin, mista toivottavasti saadaan hedelmienpoimintatoita. Olisi kiva paasta asettumaan johonkin ja alkaa vihdoin tienata rahaa. Lisaks loytaa paikka mihin vois asettua jouluks, ettei tarvii sita ihan tuntemattomien ihmisten kanssa viettaa... Joulut hostelleissa on kylla kuulemma mahtavia, kalliita tosin vaan. No huomenna sen nakee, mita Griffith tuo tullessaan. Hedelmat, taalta tullaan!

Love is my riligen

Byron Bayn Arts Factorylta napsastu otos. Tällä meinignillä täällä. Just nyt Noosan Dolhins Beachhouse. Pistän tästäki mestasta aikanaan fotoja, melko leppoisa mesta.

Karoliina Australiassa

Noniin, nyt on aika munkin ryhdistaytya tan kirjottelun kanssa ;) Salli lahti tosiaan reissaamaan pohjoseen kohti uusia seikkailuja. Itse jain viela samaan hostelliin, tuttuun ja turvalliseen huoneeseen ja ajattelin kokeilla taitojani kiireisessa kahvilassa. No aamuviiden heratykset ja tosi stressaava tyo ei ollu mun juttu. Eihan Ausseissa kuulu stressata?

Saa on edelleen jatkunu sateisena ja kylmana. Sunnuntai oli yks harvoja poikkeuksia ja sillon kaytiin aika sekalaisella ja kansainvalisella porukalla rannalla. Paasin jopa ihan vahan kokeilemaan surffausta! Seisomaan asti en kylla viela paassy... Ensi kerralla otan ihan oikean opettajan.

Ihmisiin on kylla nyt tutustunut ihan eri tavalla kun on yksin. Oleminen on tosi rentoa. Aina loytyy joku jonka kanssa jutella jos haluaa, tai sitten voi menna ihan fiilisten mukana ja tehda mita mieleen juolahtaa. Ja en ole tormannyt pitkaan aikaan yhteenkaan suomalaiseen, mika on ollu mahtavaa. Ajattelukin sujuu jo melkee luonnostaan enkuks ja nyt oon sisaistany sellasen yleiskansallisen elekielen esimerkiks ranskalaisten kanssa, kun niiden englantia ei valttamatta aina ymmarra...

Tutustuin pari paivaa sitten englantilaiseen tyttoon, jonka kanssa nyt paatettiin, etta Sydneysta on paastava pois hetkeks jonnekin rauhallisempaan paikkaan. Nyt etsitaan toita maatiloilta ja outback pubeista tasta lahelta. Jouluksi olisi kuitenkin suunnitelmissa palata Sydneyyn. Nyt alkaa tuntua vihdoin, etta asiat alkaa kunnolla jarjestya ja kunnon suunnitelmia muodostua. Eilen oltiin ulkona englantilaistyton, Ashleigh:n, ja intialaisen pojan kanssa ja hirmuinen onnellisuuden aalto ajelehti mun lapi. Olen Australiassa, joulu tulee olee biitsilla ja tulen seuraavat 7kk tapaamaan monia mielenkiintosia ihmisia ja nakemaan huikeita juttuja. En olisi missaan muualla mieluummin :) Alun melkoinen koti-ikava on halvenemassa.

Ainiin ja terveisia Sallille kaikilta hostellista. S:n peraan on kylla kyselty :)

Rocky Road

10.11.2010, 8:32

Takana on jo surffileiri ja hippikaupunki, tällä hetkellä oleilen Surfers Paradisessa, mutta vielä tänään hurautan bussilla Brisbaneen. Matkan teko yksin on paljon helpompaa, kuin mitä kuvittelisi. Seuraa löytyy aina, huonetovereista keittiökamuihin. Silti saa itse päättää mitä tekee vai tekeekö. Nytkin oon lähinnä vaan hengannu tän Surferssin ihan vaan ittekseni - samassa huoneessa tosin majailee saksalainen tyttö ja vanhempi nainen Barbadokselta, joitten kanssa on tullut juteltua - mutta en jaksa ottaa stressiä siitä että jääkö jotain näkemättä. Kyllä sitä sit lähtee jotain tekemään jos alkaa tekemättömyys tuntua huonolta. Ja sepä juuri on parasta, voi vaan lähteä ja tehdä jotain, ei tarvitse ensin käydä läpi suurempia pohtimisseremonioita.

Ja reissamminen, paikasta toiseen suhaaminen on jees. Pidemmän päälle se voisi alkaa olla rasittavaa. Täällä tosin on ihan uskomattomia hostelleja, huvipuistoja aikuisille, ja porukka vaan oleilee siellä viikkotolkulla. Chilliä. Ei ne siis oo mitenkään lux, mäkin oon niissä käväissyt, mut se se viehätys onkin. Jotenkin kaupunki hostellit on silti enemmän mun mieleen - wc:t on samassa rakennuksessa huoneen kanssa...

Päivänä muuanna iski makeannälkä. Spot X:n surffileiriltä lähti jokapäivä boozbus Woolgoolgan paikalliseen pullokauppaan (bottleshop). Kylässä haihduin omille teilleni ja löysin itseni paikallisen marketin valtavan karkkihyllyn edestä varsin hämmentyneenä. Tutkailin juuri suklaahyllyä, kun kuulin takaani äänen. "It's yummy." Vanhempi myyjätär osoitti Dairy Milkin Rocky Road suklaalevyä. Olin myyty. Siinä oli vaahtokarkkin palasia, kirsikkahyytelökokkareita, pähkinärouhetta ja kookoslastuja.

Rocky Road oli nimensä veroinen. Tien päällä koskaan ei tiedä, mitä seuraavaksi tuleman pitää, mutta useimmiten se on takuuvarmasti jotain hyvää tai vähintään outoudessaan hykerryttävää. Siispä, eteenpäin, explore!

Ps. Oon nykyään blondi

Spot X

Kirja paperikassissa

3.11.2010, 18:41

Huomenna pitää olla Central Stationilla 6:30, aikainen aamu. Oon jo pakannu rinkan uudestaan sen sisällön levittyä pitkin ullakkohuoneen lattiaa viimeisen viikon aikana. Karo on tänään vasta 22:30 takas hostellilla ja sen hallussa on vielä joitain mun tavaroita. Se lupas herättää mut jos meen jo aikaisin nukkumaan. Voidaan sanoo moikka.

Karo ei muutenkaan lue tätä ennen huomista kun oon jo lähteny, et moikka vaan. :)

Karo jää Sydneyyn, se halus asettua, löytää töitä ja kämpän. Mä en. Ja nyt seuraava määränpää on Spot X. Spot X ihan tosissaan, se on lähellä Woogoolgoota. Australia on mahtava paikka.

Tänään oon juossu paikasta toiseen ja varaillu matkalippuja ja majoituksia ja pähkäilly miten maksan ne mun 500 euron päivärajoituksen kanssa. Olis pitäny miettiä pidemmälle silloin pankissa asioidessa. Mut nyt on homma hanskassa. Oli hyvä mieli kun kävelin traveldeskiltä hsotellille päin. Poikkesin kirjakauppaan ja ostin kirjan. Ne myi sen mulle ja laitto paperikassiin. KIRJA PAPERIKASSISSA! Mikään ostos ei oo pitkiin aikoihin ilahduttanu mua niin paljon :) Ne myy täällä viinipullojakin paperikasseihin, mut että kirjoja! Eli nyt mulla on matkaseuraakin kun suuntaan kohti uusia tuulia.

Sydney alkoi ollakin jo vähän nähty. Säässä ei oo ollu kehumista, liian paljon sadetta että vois uskoa Australian olevan maailman kuivin manner. Ihmiset täällä hostelleissa on tosin hauskoja ja ollaan tavattu muutama syntyperäinen australialainenkin! Lauantaina oli halloween, ensin ei tajuttu miten big deal se täällä oli, mut viime hetkellä repästii jotain repäsevää kudetta ylle ja syöksyttiin baanalle.

Mut siinä se, Sydney. Radattamista randomisti. Rock'n'roll.

Nähään 3vkon päästä Karo!