Elämää maapallon toisella puoliskolla

29.10. klo 23.32

Tosiaan, eka viikko on ollut todella hämmentävä. Yhtäkkiä ollaan planeetan toisella laidalla asustelemassa ja etsimässä töitä. Nyt tuntuu, että mäkin alan kuitenkin tottua ajatukseen elämästä täällä. Tuntuu kuin siitä olisi jo ikuisuus kun lähdettiin Suomesta! Olen pitänyt hostelli elämästä alusta alkaen, mutta nyt siihen alkaa vasta kunnolla sopeutua. Alkuun tuntui hassulta, että ihmiset vain alkavat jutella ruokaa laittaessa, mutta nyt itsekin kysyy jo tottuneesti missä päin toinen on matkustellut. Nyt meillä on mukava pieni huone ylimmässä kerroksessa. Kadulta tosin tulee melua läpi yön ja se tuntuu olevan täynnä ihmisiä ympäri vuorokauden. Asumme aivan keskustassa Chinatownin vieressä.

Hostellissa asumiseen voisi toden teolla totutella, mutta hirvittää jo nyt miten paljon rahaa on mennyt. Mutta -tidididii- tänää oltiin työhaastattelussa! Aamulla soiteltiin hedelmänpoiminta töiden perään ilman tulosta ja sitten marssittiin AIFSin toimistolle vähän allapäin, mistä meidät yhtäkkiä lähetettiin junannumeron ja kahvilan nimen kanssa Pohjois-Sydneyyn. Vasta vähän yli viikko sitten liuettiin Suomesta ja nyt saatiin jo vähän jalansijaa aussien työmarkkinoilla! No ensi viikolla sitten koepäivät töissä ja katsotaan miten menee. Reissujalan tekisi edelleen mieli tallata, joten jos ei tärppää niin eiköhän Sydney vaihdu johonkin aurinkoisempaan. Uusi paikka ja uusi alku ja todella alettaisiin hakea töitä. Tää haahuilu mitä on nyt viikko harrastettu on ollu aika puuduttavaa. Nyt kaipaisi jo aikaisia herätyksiä ja rytmiä päivään. Ja rahaa uudelle aussitilille, joka vielä näyttää nollaa... 

 -K (edellinen oli S:n käsialaa)

Koti ruokakassissa

28.10.2010

Brisbanessa on kuulemma 1,3 miljoonaa backpackeria, joten jäätiin Sydneyyn vielä ainakin kolmeksi yöksi. Vaihdettiin kuitenkin hostellia. Ullakkohuone 5. kerroksessa keskustassa ei oo pöllömpi paikka majailla.

Sydneyyn on jo päässyt sisään. Aluksi oli irtonainen olo. Vähän hukassa. Sitä mukaa kun tutustu ihmisiin, oppi kulkemaan nurkilla alko tuntua paremmalta. Ruoan laittaminen hostellin keittiössä on yks mun suosikeista, tulee jotenki kotosa olo kun puuhaa ja tiskaa tiskejä ja kun hyörii muitten seassa ei pääse erakoitumaan. 

Ja kun ostettiin leipää, pastaa, elintarvikkeita pidemmällä aikatähtäimellä, alko tuntua siltä että maailmassa on edelleen jotain pysyvää. Mulla on koti siellä missä mun ruokakassi on. PLUS! sain kaikki mun tavarat mahtumaan mun yhteen rinkkaan. Oon kohtuuttoman ylepä itsestäni :)

Paikallisten ruokakulttuuri painottuu kuitenkin pääasiassa take away -meininkiin. Ehkä koska perusruoka kaupassa on kallista. Chinatownista kuulemma löytyy iso markkina mesta mistä saa halpaa safkaa mut sitä ei löydetty, löydettiin vaan animevaatekauppoja. Pettymys.

Muuten Sydney on tosiaan alkanut tuntua sekavan sijasta kutsuvalta ja kotoisalta. Täällä on niin paljon erilaisuutta että jokaiselle lyötyy joku sija. Silti. Reissaamaan tänne on tultu ja menojalkaa kuumottaa jo. Jos ei pian löydetä töitä otetaan suunta vaan seuraavaan cityyn ja kokeillaan onnea siellä.

George Street

Lost in Sydney

Sydneyssä sataa. Shortsit ja sandaalit jalassa on mukavaa - istua filtin alla mäkkärissä, yrittämässä saada nettiä toimimaan. Eilen oli lämmintä ja aurinkoista aamupäivästä ja käytiin retkeilemässä satamassa, Opera house ja Market on the Rocks. Sitten myrsky ja mylvähdys, alkoi sataa kaatamalla.

Lentomatka oli melkoinen kokemus. Tutusta ja turvallisesta (ja vähän pimeästä ja sateisesta) Suomesta Frankfurtin ja Abu Dhabin kautta toiselle puolelle planeettaa. Lähdettiin keskiviikkona ja saavuttiin perjantaina - 30 tunnin reissaamisen jälkeen löysimme itsemme kököttämästä keskellä sykkivää 4 miljoonan asukkaan metropolia.

Sydney on kaupunki aivan omaa luokkaansa. Pilvenpiirtäjien kyljessä on ränsistyneitä saluunoita ja ohessa kaikenkirjavaa muuta rakennusta. Hämmentävä yhdistelmä aivan kaikkea. Kaupunki on kuitenkin ihmistensä näköinen. Kadulla kävelee vastaan kaikenkarvaista kulkijaa, sulassa sovussa keskenään. Kun on tottunut näkemään vain perussuomalaista perunanenää on Sydneyn kirjavuus yltäkylläinen. Kulttuurien rikkaudesta huolimatta jokainen täällä on silti sydneyläinen - turistit ja reppureissaajatkin kuuluvat korvaamattomasti katukuvaan.

Pöllämystyneet ilmeet olemme oppineet vaihtamaan kiltisti hymyilemiseen, vaikka edelleen ei voi ymmärtää kaikkea aussiaksentista johtuen. Vähän matkaa on vielä oppia todella olemaan SKIP - tosi aussi.  Esimerkiksi täytyy totutella siihen että meitä tyttöjäkin puhutellaan Guys ja Mates.

K&S