10.11.2010, 8:32
Takana on jo surffileiri ja hippikaupunki, tällä hetkellä oleilen Surfers Paradisessa, mutta vielä tänään hurautan bussilla Brisbaneen. Matkan teko yksin on paljon helpompaa, kuin mitä kuvittelisi. Seuraa löytyy aina, huonetovereista keittiökamuihin. Silti saa itse päättää mitä tekee vai tekeekö. Nytkin oon lähinnä vaan hengannu tän Surferssin ihan vaan ittekseni - samassa huoneessa tosin majailee saksalainen tyttö ja vanhempi nainen Barbadokselta, joitten kanssa on tullut juteltua - mutta en jaksa ottaa stressiä siitä että jääkö jotain näkemättä. Kyllä sitä sit lähtee jotain tekemään jos alkaa tekemättömyys tuntua huonolta. Ja sepä juuri on parasta, voi vaan lähteä ja tehdä jotain, ei tarvitse ensin käydä läpi suurempia pohtimisseremonioita.
Ja reissamminen, paikasta toiseen suhaaminen on jees. Pidemmän päälle se voisi alkaa olla rasittavaa. Täällä tosin on ihan uskomattomia hostelleja, huvipuistoja aikuisille, ja porukka vaan oleilee siellä viikkotolkulla. Chilliä. Ei ne siis oo mitenkään lux, mäkin oon niissä käväissyt, mut se se viehätys onkin. Jotenkin kaupunki hostellit on silti enemmän mun mieleen - wc:t on samassa rakennuksessa huoneen kanssa...
Päivänä muuanna iski makeannälkä. Spot X:n surffileiriltä lähti jokapäivä boozbus Woolgoolgan paikalliseen pullokauppaan (bottleshop). Kylässä haihduin omille teilleni ja löysin itseni paikallisen marketin valtavan karkkihyllyn edestä varsin hämmentyneenä. Tutkailin juuri suklaahyllyä, kun kuulin takaani äänen. "It's yummy." Vanhempi myyjätär osoitti Dairy Milkin Rocky Road suklaalevyä. Olin myyty. Siinä oli vaahtokarkkin palasia, kirsikkahyytelökokkareita, pähkinärouhetta ja kookoslastuja.
Rocky Road oli nimensä veroinen. Tien päällä koskaan ei tiedä, mitä seuraavaksi tuleman pitää, mutta useimmiten se on takuuvarmasti jotain hyvää tai vähintään outoudessaan hykerryttävää. Siispä, eteenpäin, explore!
Ps. Oon nykyään blondi
 |
| Spot X |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti