tiistai 21. joulukuuta 2010

Joululoman odottelua

Viime viikolla saatiin kuulla, etta puuntaimet ei sitten tuhoutuneetkaan ja mun viikko kului taas niita hoitaessa. Siita hommasta tienasin kuitenkin aika hyvin rahaa. Mun tavoite oli saada valmiiksi kokonainen rivi puita paivassa ja vikana paivana onnistuin! Tienasin sina paivana 180 dollaria. Viikko vierahti nopeesti, silla seura puupellolla oli mahtavaa. Siella oli porukkaa, jotka asuu talossa taalla Griffithissa japanista, belgiasta ja ranskasta. Lauantaina paikallisessa yokerhossa Geminissa oli rantabileet ja ma tyoskentelin taas siella. Se oli huippukivaa. Hostellista melkein kaikki saksalaiset oli paikalla ja niin myos porukka taimipellolta. En paassyt tekemaan drinkkeja, kun ilta oli niin kiireinen, mutta mua ei haitannut sukkuloida ihmisten keskella kerailemassa laseja (ja ihan vahan juttelemassa). Nyt myos oikeasti aloin tutustua mun kolleegoihin ja tuntea olevani jo osa baaritiimia.

Mun aika Griffithissa alkaa olla lopuillaan, mika on vahan haikeaa, mutta nyt tuntuu jo, etta on ehdottomasti aika jatkaa matkaa. Peltotoista oon saanu toistaseks ihan tarpeekseni. Tyota Geminissa jaan kaipaamaan, mutta enkohan loyda baaritoita muualtakin. Asheighkin lahti jo Melbourneen. Monet jaavat tanne toihin viela neljaksi kuukaudeksi tekemaan viinia, mista saa todella hyvin rahaa. Itse en kuitenkaan osaisi kuvitella viettavani nain pienessa paikassa niin kauaa. Taman viikon aikana on alkanut jo todella tuntua, etta olen osa isoa perhetta taalla, mutta matkajalka vipattaa taas. Seitseman ja puoli kuukautta ausseissa ei ole mikaan pitka aika, nyt on jo 2kk takana! Ja tuun varmasti nakemaan ihmisia taalta viela myohemmin.

Joulua vietetaan taalla lauantaina 25.12. Ilmeisesti nautitaan iso ateria yhdessa ja jotain ohjelmaakin on luvassa. Jokainen veti kupista jonkun nimen, jolle ostaa sitten lahjan. Mulla kavi tsaka kun sain mun huonetoverin. Silla on rahat tosi tiukilla, joten paadyin ostamaan ruokaa ja lisaks kasvojenkuorinta-aineen. Odotan jo hirmuisesti uuttavuotta, kun paasen nakemaan Sydneyn uudessa valossa ilman alun paineita ja stressia suunnitelmista ja lisaksi viettamaan aikaa Anskun perheen kanssa J Mun huonetoveri sano, etta puhun jo unissanikin englantia, joten suomen puhuminen tulee varmasti tarpeeseen!

Uudenvuoden jalkeen matkaan Melbourneen ja sielta mita luultavimmin Adelaideen Great Ocean Roadin kautta. Kirjottelen seuraavan kerran jostain muualta kuin Griffithista. Ihanaa joulua ja raiskyvaa uuttavuotta kaikille!

maanantai 6. joulukuuta 2010

Paluu Joulumaahan

Tää mun vikan ja kaiken selittävän tekstipätkän julkaseminen on vähän viivästyny, älkää käsittäkö väärin, ei mulla mitään tekemistä oo ollu. Oon jo alkanu oppia taas käyttäytymään, masentua ja elämä tuntua merkityksettömältä. Vaikka oonkin tänäänkin imuroinu ja edessä on vielä moppausta ja piparien paistoa. Kyllä se elämä sittenkin lumikasaankin hymyilee, vaikkei aurinko paistakaan. Äsken juttelin Facebookissa israleilaisen kamuni kanssa, joka vielä vaeltelee New Zealandissa, ja lueskelin Karon blogitekstiä ja tuli vähän haikee fiilis. Mutta kuitenkin, tiedän että oon tehny oikeen valinnan. Onhan missioni suoritettu.


Phil Panda

Ja Karo, kotiin ei oo palaamista, ennen ku säkin oot sen pandan löytäny!

sunnuntai 5. joulukuuta 2010

Tyoskentelya ja arkea

Kavi ilmi, etta puuntaimet on viela elossa. Onneksi ma kumminkin saastyin tanaan samalta hommalta. Hidasta ja maksu tehdyn tyon mukaan ja viela nyt puut ois ollu isompia. Tan viikon tuun viettamaan puutarhurin hommissa. Se on kylla kumma mista kaikesta taalla voi saada rahaa! Aamupaivan kastelin sanomalehden palasia ja asettelin niita maahan. Iltapaivalla siirtelin multaa kottikarryilla mika oli kylla jo aika raskasta. Viime viikolla "siivosin" kolmena paivana. Yhtena paivana kylla oikeasti imuroin, mutta ekana paivana tayttelin vahan lattianpesukonetta vedella ja toisella kerralla pyyhin poytia ja siirtelin vahan tuoleja. Taa tyo oli kylla tosi onnen kauppaa, koska tyonantaja, jonka kanssa toita teen on tosi mukava ja oli ihan sattumaa, etta sain hanen numeronsa.

Viime viikon alussa kuulin etta paikalliseen yokerhoon haetaan baarihenkilokuntaa. Paadyin "tyohaastatteluun", joka ei mennyt aivan nappiin. En oikein ymmartanyt mita pomo aluksi haki, kun se kiireisena huikkas mulle etta lahdetaan ajelemaan ja ma luulin tulleeni tyohaastatteluun. Siita pomo paatteli etten puhu englantia ja totes etten ma sitten tietenkaa voi tyoskennella baarissa taalla ja anto siivoustyon numeron. Lopulta, kun olin ottanut numeron ylos, paikan pomo kuitenkin paatti. etta saan kokeilla baarimikon toita. En oikein vielakaan ole aina perilla miten tyonhaut sun muut taalla sujuu :D Kaikki otetaan aina niin rennosti... Noh kuitenkin baarihomma oli aika kivaa ja paasen tyoskentelee taas ens lauantaina ;) Tyosaralla tuntuu siis vihdoin alkavan luistaa kunnolla, koska rahaahan tanne tultiin ansaitsemaan.

Ashleigh lahtee siis parin paivan paasta, mika vahan jannittaa, mutta mita pidempaan oon hostellissa, sita kotoisammalta se tuntuu. Saksalaisia on paljon ja tuli just yks mun huoneeseen lisaa, mutta ehka ma alan tosiaan harjottelemaan sita saksaa ja soluttaudun niiden Deutsche-porukkaan? Ja onneks ihan kaikki ei kumminkaa oo saksalaisia :)

Niin ja hauskaa itsenaisyyspaivaa kaikille! Olen kuullut, etta Suomessa on paljon lunta. Tuntuu ihan kasittamattomalta availla aidin ostaman joulukalenterin luukkuja helteessa. Ei tunnu yhtaan joulukuulta. Tuntuu jo ihan luonnolliselta, etta mun elama on hetken taalla, mutta, etta joulukuu helteessa? Ehka mun pitais tosiaan koristella mun huone.