Joululoman odottelua

Viime viikolla saatiin kuulla, etta puuntaimet ei sitten tuhoutuneetkaan ja mun viikko kului taas niita hoitaessa. Siita hommasta tienasin kuitenkin aika hyvin rahaa. Mun tavoite oli saada valmiiksi kokonainen rivi puita paivassa ja vikana paivana onnistuin! Tienasin sina paivana 180 dollaria. Viikko vierahti nopeesti, silla seura puupellolla oli mahtavaa. Siella oli porukkaa, jotka asuu talossa taalla Griffithissa japanista, belgiasta ja ranskasta. Lauantaina paikallisessa yokerhossa Geminissa oli rantabileet ja ma tyoskentelin taas siella. Se oli huippukivaa. Hostellista melkein kaikki saksalaiset oli paikalla ja niin myos porukka taimipellolta. En paassyt tekemaan drinkkeja, kun ilta oli niin kiireinen, mutta mua ei haitannut sukkuloida ihmisten keskella kerailemassa laseja (ja ihan vahan juttelemassa). Nyt myos oikeasti aloin tutustua mun kolleegoihin ja tuntea olevani jo osa baaritiimia.

Mun aika Griffithissa alkaa olla lopuillaan, mika on vahan haikeaa, mutta nyt tuntuu jo, etta on ehdottomasti aika jatkaa matkaa. Peltotoista oon saanu toistaseks ihan tarpeekseni. Tyota Geminissa jaan kaipaamaan, mutta enkohan loyda baaritoita muualtakin. Asheighkin lahti jo Melbourneen. Monet jaavat tanne toihin viela neljaksi kuukaudeksi tekemaan viinia, mista saa todella hyvin rahaa. Itse en kuitenkaan osaisi kuvitella viettavani nain pienessa paikassa niin kauaa. Taman viikon aikana on alkanut jo todella tuntua, etta olen osa isoa perhetta taalla, mutta matkajalka vipattaa taas. Seitseman ja puoli kuukautta ausseissa ei ole mikaan pitka aika, nyt on jo 2kk takana! Ja tuun varmasti nakemaan ihmisia taalta viela myohemmin.

Joulua vietetaan taalla lauantaina 25.12. Ilmeisesti nautitaan iso ateria yhdessa ja jotain ohjelmaakin on luvassa. Jokainen veti kupista jonkun nimen, jolle ostaa sitten lahjan. Mulla kavi tsaka kun sain mun huonetoverin. Silla on rahat tosi tiukilla, joten paadyin ostamaan ruokaa ja lisaks kasvojenkuorinta-aineen. Odotan jo hirmuisesti uuttavuotta, kun paasen nakemaan Sydneyn uudessa valossa ilman alun paineita ja stressia suunnitelmista ja lisaksi viettamaan aikaa Anskun perheen kanssa J Mun huonetoveri sano, etta puhun jo unissanikin englantia, joten suomen puhuminen tulee varmasti tarpeeseen!

Uudenvuoden jalkeen matkaan Melbourneen ja sielta mita luultavimmin Adelaideen Great Ocean Roadin kautta. Kirjottelen seuraavan kerran jostain muualta kuin Griffithista. Ihanaa joulua ja raiskyvaa uuttavuotta kaikille!

Paluu Joulumaahan

Tää mun vikan ja kaiken selittävän tekstipätkän julkaseminen on vähän viivästyny, älkää käsittäkö väärin, ei mulla mitään tekemistä oo ollu. Oon jo alkanu oppia taas käyttäytymään, masentua ja elämä tuntua merkityksettömältä. Vaikka oonkin tänäänkin imuroinu ja edessä on vielä moppausta ja piparien paistoa. Kyllä se elämä sittenkin lumikasaankin hymyilee, vaikkei aurinko paistakaan. Äsken juttelin Facebookissa israleilaisen kamuni kanssa, joka vielä vaeltelee New Zealandissa, ja lueskelin Karon blogitekstiä ja tuli vähän haikee fiilis. Mutta kuitenkin, tiedän että oon tehny oikeen valinnan. Onhan missioni suoritettu.

Phil Panda

Ja Karo, kotiin ei oo palaamista, ennen ku säkin oot sen pandan löytäny!

Tyoskentelya ja arkea

Kavi ilmi, etta puuntaimet on viela elossa. Onneksi ma kumminkin saastyin tanaan samalta hommalta. Hidasta ja maksu tehdyn tyon mukaan ja viela nyt puut ois ollu isompia. Tan viikon tuun viettamaan puutarhurin hommissa. Se on kylla kumma mista kaikesta taalla voi saada rahaa! Aamupaivan kastelin sanomalehden palasia ja asettelin niita maahan. Iltapaivalla siirtelin multaa kottikarryilla mika oli kylla jo aika raskasta. Viime viikolla "siivosin" kolmena paivana. Yhtena paivana kylla oikeasti imuroin, mutta ekana paivana tayttelin vahan lattianpesukonetta vedella ja toisella kerralla pyyhin poytia ja siirtelin vahan tuoleja. Taa tyo oli kylla tosi onnen kauppaa, koska tyonantaja, jonka kanssa toita teen on tosi mukava ja oli ihan sattumaa, etta sain hanen numeronsa.

Viime viikon alussa kuulin etta paikalliseen yokerhoon haetaan baarihenkilokuntaa. Paadyin "tyohaastatteluun", joka ei mennyt aivan nappiin. En oikein ymmartanyt mita pomo aluksi haki, kun se kiireisena huikkas mulle etta lahdetaan ajelemaan ja ma luulin tulleeni tyohaastatteluun. Siita pomo paatteli etten puhu englantia ja totes etten ma sitten tietenkaa voi tyoskennella baarissa taalla ja anto siivoustyon numeron. Lopulta, kun olin ottanut numeron ylos, paikan pomo kuitenkin paatti. etta saan kokeilla baarimikon toita. En oikein vielakaan ole aina perilla miten tyonhaut sun muut taalla sujuu :D Kaikki otetaan aina niin rennosti... Noh kuitenkin baarihomma oli aika kivaa ja paasen tyoskentelee taas ens lauantaina ;) Tyosaralla tuntuu siis vihdoin alkavan luistaa kunnolla, koska rahaahan tanne tultiin ansaitsemaan.

Ashleigh lahtee siis parin paivan paasta, mika vahan jannittaa, mutta mita pidempaan oon hostellissa, sita kotoisammalta se tuntuu. Saksalaisia on paljon ja tuli just yks mun huoneeseen lisaa, mutta ehka ma alan tosiaan harjottelemaan sita saksaa ja soluttaudun niiden Deutsche-porukkaan? Ja onneks ihan kaikki ei kumminkaa oo saksalaisia :)

Niin ja hauskaa itsenaisyyspaivaa kaikille! Olen kuullut, etta Suomessa on paljon lunta. Tuntuu ihan kasittamattomalta availla aidin ostaman joulukalenterin luukkuja helteessa. Ei tunnu yhtaan joulukuulta. Tuntuu jo ihan luonnolliselta, etta mun elama on hetken taalla, mutta, etta joulukuu helteessa? Ehka mun pitais tosiaan koristella mun huone.

No worries Finland!

Kylla elama taalla on sitten yllatyksellista. Vietettiin kaksi paivaa pellolla puuntaimia hoitaen ja sitten saatiin kuulla, etta joku oli ruskuttanut niihin vaaraa ainetta ja mahdollisesti tuhonnut koko pellon. Saadaan kuitenkin sentaan rahat noiden parin paivan tyosta. Taman sattuman vuoksi meidat lahetettiin tyomatkalle Etela-Australiaan, paikkaan nimelta Naracoorte. Matka oli kylla kokemus, vaikka tyosta en pitanyt lainkaan. Meidan tehtava oli kerata rypsipellolta vaarat kasvit pois. Kahlaaminen kuivien rypsien seassa oli raskasta ja kasvit raapivat ihoa. Lisaksi tuntui ettei saanut mitaan aikaiseksi kun tyo tehtiin ryhmassa ja pojat tekivat miltei kaiken tyon, silla he olivat kahta nopeampia kuin me tytot. Hostelli, jossa nukuttiin oli mukavan nakoinen, kreikkalaistyylinen rakennus, mutta paha puute oli, etta yhdistettyja suihku-vessoja oli vain kolme. Tyopaivien jalkeen suihkuun sai jonottaa toista tuntia.

Saavuttiin takaisin Griffithiin torstaina. Tuntui hyvalta tulla takaisin tuttuun hostelliin, vaikka oli myos mielenkiintoista paasta matkustamaan. Taalla on erilaista kuin aikaisemmissa hostelleissa, koska ihmisiin tosiaan paasee tutustumaan paremmin.

Salli lahti kohti koti-Suomea, joten nyt olen sitten oikeasti yksin Australiassa. Hostellissa olen ainut pohjoismaalainen, olen kuullut tosin, etta Griffithissa asuu toinen suomalaistytto. Ainoana suomalaisena oleminen on toisinaan raskasta, kun tuntuu etteivat muut valttamatta ymmarra aina taysin ja lisaksi joutuu vahan pitamaan puoliaan etta muut kiinnittavat huomiota. Kuitenkin enimmakseen pidan siita, etta olen hieman spesiaali taalla. Monet ovat jo kommentoineet suomen kuulostavan todella hassulta puhuessa. Lisaksi monet hammastyvat kuullessa, etta puhun neljaa eri kielta. Minulle se on taysin normaalia, mutta suurin osa ihmisista taalla puhuu vain yhta tai kahta kielta. Siis go Suomi! Monet eivat tieda Suomesta paljoakaan, mutta ne, jotka tietavat ovat enimmakseen kehuneet meita ja olleet todella kiinnostuneita ;)

Olen oppinut arvostamaan myos monia piirteita suomalaisissa. Suomalaiset tosiaan ovat rehellisia ja noyria. Suomessa harvoin joutuu puhumaan toisten paalle saadakseen aanensa kuuluviin. Taalla ihmisten tapa puhua on enemmankin puhua omat asiansa ja sitten ehka kuunnella. Aussien rento asenne on tarttuvaa, enka ole stressannut juuri mitaan koko matkan aikana, mutta siinakin on arsyttavat puolensa. Lahetin osan mun lempivaatteista postissa kotiin, kun totesin, etta mulla on aivan liikaa tavaraa. Postissa halusin tietaa, etta paketti menee varmasti perille, mutta aussitapaan virkailija vastaili mun kysymyksiin ymparipyoreesti ja naytti hammastelevan miks ihmeessa haluan tietaa niin paljon. Tahan tormaa useesti. Aussien tapa kysya tieta, on kysya joltain, kuunnella hetki ja sitten kysya mita luultavimmin seuraavasta kaupasta uudestaan. Noh no worries mates, ma aion joka tapauksessa pitaa puoleni ja olla suomalaisen perusteellinen edelleen!

Näkökulmista

21.11.2010, 19:07

Sydney on taas herättänyt ajatuksia. Palattuani tuttuihin maisemiin ja kaikkien suosikkikauppojen keskelle (mm. Individual Wig), halusin löytää jotain uutta. Eilen lähdin, aamulla herättyäni vaeltelemaan kaupungille. Poikkesin juuri avattuun ostoskeskukseen. Ympärillä vilisi Guccia ja Miu Miuta yms. Pradaa. Jotenkin masennuin pinkkien mallinukkejen keskellä. Miks mäkin en oo yhtä pitkä ja laiha ja pinkki? Ei kun... Tätäks tää vaan on? Tarvetta olla jotain, tuoda muille esille sun oma arvo ja status. Jossakin Byron Bayn kohdilla vissiin on syöpynyt hiljaa hippiaate takaraivoon.

Hortoilin takaisin hostellille ja luin huonoa kirjaa. Sain kuitenkin jalkauduttua ulos uudestaan, tällä kertaa kuljin George Streetiä vastakkaiseen suuntaan, saavuin chinatowniin ja Paddy's Marketille, kiertelin ympäriinsä, ihmiset tungeksi ympärillä, kauppiaat huuteli parsapinojen takaa (one dola! FRESH!), ostin hedelmiä ja kurkun. Kun kävelin takaisin hostellille päin, oli huomattavasti parempi fiilis. 

Kai kyse  loppujen lopuksi on siitä, mistä vinkkelistä asioita tarkastelee. Uusista näkökulmista puheenollen tässä yksi:

Taustalla Ooppera talo

Kyseinen otos on perjantai-illalta, eräältä varsin hulppealta kattoterassilta, jolle päädyin ensin kierreltyäni The Rocksin (Sydneyn vanhin kaupunginosa) Markets on the Moonlightilla. Ainoa ostos sieltä oli valkosuklaalla ja kookoshipuilla kuorrutettu mansikka, vaikka katselinkin kaihoisasti paria putkilaukkua. Seuraavalle matkalle aion hommata toisen kapsäkin, rinkka on aivan MAHDOTTOMAN epäkäytännöllinen.

On tuntunut varsin hyvältä palata Sydneyyn, 5. kerroksen ullakkohuoneeseen nro 503. Aina välillä yritän avata huoneen 502 ovea vanhasta tottumuksesta, mutta muuten Sydney on kyllä osoittanut voivansa näyttää vielä jotain uuttakin. En mm. oo ennen jäänyt hissiin jumiin, aivan uusi kokemus, muttei yllätys kun tarkastelee kyseisen hostellin hissejä. Olisi pitänyt uskoa Karoa ja käyttää niitä portaita..

Griffith

Mina ja loputtoman pitkat puurivit

Saavuttiin Griffithiin tiistaina aamuyolla kolmen aikaan. Ei oikeen tiedetty mita odottaa, mutta oltiin oltu yhteyksissa hostellin omistajaan ja han tuli hakemaan meita bussiasemalta. Eka yo vietettiin TV huoneessa eika onneksi jouduttu toihin heti samana paivana.

Nyt oon taalla viidetta paivaa ja alan viihtya aika hyvin. Hostelli on kotoisa. Ei mikaan hieno, vaan peltinen rakennus, jossa on pienet kolmen hengen huoneet, mutta paikka on kuin leirinta-alue. Pihalla on riippukeinuja ja nyrkkeilysakki ja maja, jossa voi hengailla. Vessat ovat erillisessa rakennuksessa, mutta ihan siistit, haju vain on mielenkiintoinen. Ekana tyopaivana poimittiin nektariineja. Meidan haettiin pienella bussilla isolle farmille ja meille annettiin isot kopat, jotka laitettiin remmeilla roikkumaan harteilta ja sitten mentiin toihin. Eka paiva loppu tosi lyhyeen, koska nektariineja ei voi poimia liian kuumassa saassa.

Viimeset pari paivaa on kulunu pellolla tekemassa 'nurserya' eli leikkaamassa alimpia oksia pois puuntaimista. Tuntuu tosi absurdilta, etta tulen tekemaan samaa hommaa nyt kymmenen paivaa 8,5 tuntia paivassa. Teen kirjaimellisesti toita rahan eteen. Tata kokemusta tulee varmasti muistelemaan pitkaan! Viikonloppu on nyt onneksi vapaata ja tanaan mennaan paikalliseen pubiin, jossa on jonkinlaiset isommat bileet tanaan. Hostellin vaki on tosin kehottanut olemaan odottamatta liikoja taman pikkupitajan bileista Sydneyn jalkeen.

Joka tapauksessa tama paikka tosiaan tuntuu sellaiselta johon voisi asettua ainakin uuteenvuoteen asti. Osa ihmisista on ollut taalla jopa puoli vuotta, mutta niin kauaksi aikaa ma en jaa yhteen paikkaan. Parissa kuukaudessa opin myos toivottavasti saksaa taalla! Hostellin asukkaista varmaan 80% on saksalaisia.

Back to the start finished

20.11.2010, 15:54

Parin viikon reissamisen jälkeen palasin takaisin Sydneyyn. Tuntui ihan hyvältä tietää että on vaihteeksi jossain vähän pidempään. Vähän reilu kahdessa viikossa ehdin kiitää läpi itä rannikon reittiä Spot X -Byron Bay - Surfers Paradise - Brisbane - Noosa - 1770 - Airlie Beach & Whitsunday Islands ja lentää takas Sydneyyn. Aika paljon happeningia lyhyellä aikavälillä. Oon mm. surffannu, purjelautaillu, melonu niin joella kuin merellä, snorklannu, ajellu motskarilla... pessy pyykkiä, laittanu ruokaa, pari kertaa ihan oikeestikkin.

Suoraan sanottuna oon tehny niin paljon kaikkea, etten jaksa käydä koko trippiä yksityiskohtaisesti läpi. Meen siitä missä aita on matalin;

Surfers Paradise - 80-luvulla käsiin räjähtänyt ankea pubeihin ja ostoskeskuksiin keskittynyt kyhäelmä.

Ainoa otos Brisbanesta, South bankilta. Vierailuni Brisbanessa oli lähinnä ilta-painoitteinen, tosin löysin Fortitude Valleysta ihastuttavan puodin nimeltä Happy Herbs. Suosittelen.

Noosa, matkalta National Parkiin (joka oli perus metsä, matkakin sinne oli mielenkiintoisempi)

1770 - scooteroo, ainoa asia mitä pikkukaupungissa oli tekemistä. Varsin reteä retki. 

Whitsunday Islands, paratiisi.

Reissu oli ehdottomasti tekemisen arvoinen, vaikka välillä yksin harhailu raastoikin hermoja. Ehkä oon jopa oppinu jotain. Mm. että kannatta matkustaa kevyemmin, silloin on enemmän perillä tavaroistaan eikä ehkä hävitä niin paljon irtaimistoa, kuin minä tämän matkan aikana.

Seikkailua

Turvallinen Sydney jai tosiaan taakse ja matka on alkanut. Oli kylla vahan haikeaa jattaa Sydney, uskomatonta miten lyhyessa ajassa voi tutustua ihmisiin ja jaada kaipaamaan niita.

Eka pysakki matkalla oli Blue Mountains, jossa tosiaan tuli ikava Sydney:a. Hostelli, jossa nukuttiin oli karmiva. Australian hallitus ilmeisesti lahettaa sinne kodittomia ihmisia ja ekana yona saatiin herata kolmesti siihen, etta vanhempi nainen huoneessa pisti valot paalle ja alkoi kuljeskella ympariinsa ja puhua itsekseen. Toiseksi yoksi saatiin oma huone mulle Ashleigh:lle ja saksailais- ja skottitytolle. Oltiin melkee ainoita reppureissaajia koko hostellissa, loput asu siella... Siniset vuoret oli ihanat ja teki tosi hyvaa paasta kavelemaan luontoon miljoonakaupungin jalkeen. Kahden jannittavan yon jalkeen lahdettiin akkia pois. Oli matkassa onneakin, silla saatiin kyyti skottitytolta Canberraan, joten paastiin kokemaan vahan roadtrippia :)

Canberrassa ei oo paljoakaan nahtavaa, eika hostelli oo laheskaan niin mahtava kuin World Square Sydneyssa, mutta ollaan saatu vahan asioita jarjestettya. Tanaan kaytiin kasityo- ja ruokatorilla ja Parliament Housissa.

Huomenna matka jatkuu sitten Griffithiin, mista toivottavasti saadaan hedelmienpoimintatoita. Olisi kiva paasta asettumaan johonkin ja alkaa vihdoin tienata rahaa. Lisaks loytaa paikka mihin vois asettua jouluks, ettei tarvii sita ihan tuntemattomien ihmisten kanssa viettaa... Joulut hostelleissa on kylla kuulemma mahtavia, kalliita tosin vaan. No huomenna sen nakee, mita Griffith tuo tullessaan. Hedelmat, taalta tullaan!

Love is my riligen

Byron Bayn Arts Factorylta napsastu otos. Tällä meinignillä täällä. Just nyt Noosan Dolhins Beachhouse. Pistän tästäki mestasta aikanaan fotoja, melko leppoisa mesta.

Karoliina Australiassa

Noniin, nyt on aika munkin ryhdistaytya tan kirjottelun kanssa ;) Salli lahti tosiaan reissaamaan pohjoseen kohti uusia seikkailuja. Itse jain viela samaan hostelliin, tuttuun ja turvalliseen huoneeseen ja ajattelin kokeilla taitojani kiireisessa kahvilassa. No aamuviiden heratykset ja tosi stressaava tyo ei ollu mun juttu. Eihan Ausseissa kuulu stressata?

Saa on edelleen jatkunu sateisena ja kylmana. Sunnuntai oli yks harvoja poikkeuksia ja sillon kaytiin aika sekalaisella ja kansainvalisella porukalla rannalla. Paasin jopa ihan vahan kokeilemaan surffausta! Seisomaan asti en kylla viela paassy... Ensi kerralla otan ihan oikean opettajan.

Ihmisiin on kylla nyt tutustunut ihan eri tavalla kun on yksin. Oleminen on tosi rentoa. Aina loytyy joku jonka kanssa jutella jos haluaa, tai sitten voi menna ihan fiilisten mukana ja tehda mita mieleen juolahtaa. Ja en ole tormannyt pitkaan aikaan yhteenkaan suomalaiseen, mika on ollu mahtavaa. Ajattelukin sujuu jo melkee luonnostaan enkuks ja nyt oon sisaistany sellasen yleiskansallisen elekielen esimerkiks ranskalaisten kanssa, kun niiden englantia ei valttamatta aina ymmarra...

Tutustuin pari paivaa sitten englantilaiseen tyttoon, jonka kanssa nyt paatettiin, etta Sydneysta on paastava pois hetkeks jonnekin rauhallisempaan paikkaan. Nyt etsitaan toita maatiloilta ja outback pubeista tasta lahelta. Jouluksi olisi kuitenkin suunnitelmissa palata Sydneyyn. Nyt alkaa tuntua vihdoin, etta asiat alkaa kunnolla jarjestya ja kunnon suunnitelmia muodostua. Eilen oltiin ulkona englantilaistyton, Ashleigh:n, ja intialaisen pojan kanssa ja hirmuinen onnellisuuden aalto ajelehti mun lapi. Olen Australiassa, joulu tulee olee biitsilla ja tulen seuraavat 7kk tapaamaan monia mielenkiintosia ihmisia ja nakemaan huikeita juttuja. En olisi missaan muualla mieluummin :) Alun melkoinen koti-ikava on halvenemassa.

Ainiin ja terveisia Sallille kaikilta hostellista. S:n peraan on kylla kyselty :)

Rocky Road

10.11.2010, 8:32

Takana on jo surffileiri ja hippikaupunki, tällä hetkellä oleilen Surfers Paradisessa, mutta vielä tänään hurautan bussilla Brisbaneen. Matkan teko yksin on paljon helpompaa, kuin mitä kuvittelisi. Seuraa löytyy aina, huonetovereista keittiökamuihin. Silti saa itse päättää mitä tekee vai tekeekö. Nytkin oon lähinnä vaan hengannu tän Surferssin ihan vaan ittekseni - samassa huoneessa tosin majailee saksalainen tyttö ja vanhempi nainen Barbadokselta, joitten kanssa on tullut juteltua - mutta en jaksa ottaa stressiä siitä että jääkö jotain näkemättä. Kyllä sitä sit lähtee jotain tekemään jos alkaa tekemättömyys tuntua huonolta. Ja sepä juuri on parasta, voi vaan lähteä ja tehdä jotain, ei tarvitse ensin käydä läpi suurempia pohtimisseremonioita.

Ja reissamminen, paikasta toiseen suhaaminen on jees. Pidemmän päälle se voisi alkaa olla rasittavaa. Täällä tosin on ihan uskomattomia hostelleja, huvipuistoja aikuisille, ja porukka vaan oleilee siellä viikkotolkulla. Chilliä. Ei ne siis oo mitenkään lux, mäkin oon niissä käväissyt, mut se se viehätys onkin. Jotenkin kaupunki hostellit on silti enemmän mun mieleen - wc:t on samassa rakennuksessa huoneen kanssa...

Päivänä muuanna iski makeannälkä. Spot X:n surffileiriltä lähti jokapäivä boozbus Woolgoolgan paikalliseen pullokauppaan (bottleshop). Kylässä haihduin omille teilleni ja löysin itseni paikallisen marketin valtavan karkkihyllyn edestä varsin hämmentyneenä. Tutkailin juuri suklaahyllyä, kun kuulin takaani äänen. "It's yummy." Vanhempi myyjätär osoitti Dairy Milkin Rocky Road suklaalevyä. Olin myyty. Siinä oli vaahtokarkkin palasia, kirsikkahyytelökokkareita, pähkinärouhetta ja kookoslastuja.

Rocky Road oli nimensä veroinen. Tien päällä koskaan ei tiedä, mitä seuraavaksi tuleman pitää, mutta useimmiten se on takuuvarmasti jotain hyvää tai vähintään outoudessaan hykerryttävää. Siispä, eteenpäin, explore!

Ps. Oon nykyään blondi

Spot X

Kirja paperikassissa

3.11.2010, 18:41

Huomenna pitää olla Central Stationilla 6:30, aikainen aamu. Oon jo pakannu rinkan uudestaan sen sisällön levittyä pitkin ullakkohuoneen lattiaa viimeisen viikon aikana. Karo on tänään vasta 22:30 takas hostellilla ja sen hallussa on vielä joitain mun tavaroita. Se lupas herättää mut jos meen jo aikaisin nukkumaan. Voidaan sanoo moikka.

Karo ei muutenkaan lue tätä ennen huomista kun oon jo lähteny, et moikka vaan. :)

Karo jää Sydneyyn, se halus asettua, löytää töitä ja kämpän. Mä en. Ja nyt seuraava määränpää on Spot X. Spot X ihan tosissaan, se on lähellä Woogoolgoota. Australia on mahtava paikka.

Tänään oon juossu paikasta toiseen ja varaillu matkalippuja ja majoituksia ja pähkäilly miten maksan ne mun 500 euron päivärajoituksen kanssa. Olis pitäny miettiä pidemmälle silloin pankissa asioidessa. Mut nyt on homma hanskassa. Oli hyvä mieli kun kävelin traveldeskiltä hsotellille päin. Poikkesin kirjakauppaan ja ostin kirjan. Ne myi sen mulle ja laitto paperikassiin. KIRJA PAPERIKASSISSA! Mikään ostos ei oo pitkiin aikoihin ilahduttanu mua niin paljon :) Ne myy täällä viinipullojakin paperikasseihin, mut että kirjoja! Eli nyt mulla on matkaseuraakin kun suuntaan kohti uusia tuulia.

Sydney alkoi ollakin jo vähän nähty. Säässä ei oo ollu kehumista, liian paljon sadetta että vois uskoa Australian olevan maailman kuivin manner. Ihmiset täällä hostelleissa on tosin hauskoja ja ollaan tavattu muutama syntyperäinen australialainenkin! Lauantaina oli halloween, ensin ei tajuttu miten big deal se täällä oli, mut viime hetkellä repästii jotain repäsevää kudetta ylle ja syöksyttiin baanalle.

Mut siinä se, Sydney. Radattamista randomisti. Rock'n'roll.

Nähään 3vkon päästä Karo!

Elämää maapallon toisella puoliskolla

29.10. klo 23.32

Tosiaan, eka viikko on ollut todella hämmentävä. Yhtäkkiä ollaan planeetan toisella laidalla asustelemassa ja etsimässä töitä. Nyt tuntuu, että mäkin alan kuitenkin tottua ajatukseen elämästä täällä. Tuntuu kuin siitä olisi jo ikuisuus kun lähdettiin Suomesta! Olen pitänyt hostelli elämästä alusta alkaen, mutta nyt siihen alkaa vasta kunnolla sopeutua. Alkuun tuntui hassulta, että ihmiset vain alkavat jutella ruokaa laittaessa, mutta nyt itsekin kysyy jo tottuneesti missä päin toinen on matkustellut. Nyt meillä on mukava pieni huone ylimmässä kerroksessa. Kadulta tosin tulee melua läpi yön ja se tuntuu olevan täynnä ihmisiä ympäri vuorokauden. Asumme aivan keskustassa Chinatownin vieressä.

Hostellissa asumiseen voisi toden teolla totutella, mutta hirvittää jo nyt miten paljon rahaa on mennyt. Mutta -tidididii- tänää oltiin työhaastattelussa! Aamulla soiteltiin hedelmänpoiminta töiden perään ilman tulosta ja sitten marssittiin AIFSin toimistolle vähän allapäin, mistä meidät yhtäkkiä lähetettiin junannumeron ja kahvilan nimen kanssa Pohjois-Sydneyyn. Vasta vähän yli viikko sitten liuettiin Suomesta ja nyt saatiin jo vähän jalansijaa aussien työmarkkinoilla! No ensi viikolla sitten koepäivät töissä ja katsotaan miten menee. Reissujalan tekisi edelleen mieli tallata, joten jos ei tärppää niin eiköhän Sydney vaihdu johonkin aurinkoisempaan. Uusi paikka ja uusi alku ja todella alettaisiin hakea töitä. Tää haahuilu mitä on nyt viikko harrastettu on ollu aika puuduttavaa. Nyt kaipaisi jo aikaisia herätyksiä ja rytmiä päivään. Ja rahaa uudelle aussitilille, joka vielä näyttää nollaa... 

 -K (edellinen oli S:n käsialaa)

Koti ruokakassissa

28.10.2010

Brisbanessa on kuulemma 1,3 miljoonaa backpackeria, joten jäätiin Sydneyyn vielä ainakin kolmeksi yöksi. Vaihdettiin kuitenkin hostellia. Ullakkohuone 5. kerroksessa keskustassa ei oo pöllömpi paikka majailla.

Sydneyyn on jo päässyt sisään. Aluksi oli irtonainen olo. Vähän hukassa. Sitä mukaa kun tutustu ihmisiin, oppi kulkemaan nurkilla alko tuntua paremmalta. Ruoan laittaminen hostellin keittiössä on yks mun suosikeista, tulee jotenki kotosa olo kun puuhaa ja tiskaa tiskejä ja kun hyörii muitten seassa ei pääse erakoitumaan. 

Ja kun ostettiin leipää, pastaa, elintarvikkeita pidemmällä aikatähtäimellä, alko tuntua siltä että maailmassa on edelleen jotain pysyvää. Mulla on koti siellä missä mun ruokakassi on. PLUS! sain kaikki mun tavarat mahtumaan mun yhteen rinkkaan. Oon kohtuuttoman ylepä itsestäni :)

Paikallisten ruokakulttuuri painottuu kuitenkin pääasiassa take away -meininkiin. Ehkä koska perusruoka kaupassa on kallista. Chinatownista kuulemma löytyy iso markkina mesta mistä saa halpaa safkaa mut sitä ei löydetty, löydettiin vaan animevaatekauppoja. Pettymys.

Muuten Sydney on tosiaan alkanut tuntua sekavan sijasta kutsuvalta ja kotoisalta. Täällä on niin paljon erilaisuutta että jokaiselle lyötyy joku sija. Silti. Reissaamaan tänne on tultu ja menojalkaa kuumottaa jo. Jos ei pian löydetä töitä otetaan suunta vaan seuraavaan cityyn ja kokeillaan onnea siellä.

George Street

Lost in Sydney

Sydneyssä sataa. Shortsit ja sandaalit jalassa on mukavaa - istua filtin alla mäkkärissä, yrittämässä saada nettiä toimimaan. Eilen oli lämmintä ja aurinkoista aamupäivästä ja käytiin retkeilemässä satamassa, Opera house ja Market on the Rocks. Sitten myrsky ja mylvähdys, alkoi sataa kaatamalla.

Lentomatka oli melkoinen kokemus. Tutusta ja turvallisesta (ja vähän pimeästä ja sateisesta) Suomesta Frankfurtin ja Abu Dhabin kautta toiselle puolelle planeettaa. Lähdettiin keskiviikkona ja saavuttiin perjantaina - 30 tunnin reissaamisen jälkeen löysimme itsemme kököttämästä keskellä sykkivää 4 miljoonan asukkaan metropolia.

Sydney on kaupunki aivan omaa luokkaansa. Pilvenpiirtäjien kyljessä on ränsistyneitä saluunoita ja ohessa kaikenkirjavaa muuta rakennusta. Hämmentävä yhdistelmä aivan kaikkea. Kaupunki on kuitenkin ihmistensä näköinen. Kadulla kävelee vastaan kaikenkarvaista kulkijaa, sulassa sovussa keskenään. Kun on tottunut näkemään vain perussuomalaista perunanenää on Sydneyn kirjavuus yltäkylläinen. Kulttuurien rikkaudesta huolimatta jokainen täällä on silti sydneyläinen - turistit ja reppureissaajatkin kuuluvat korvaamattomasti katukuvaan.

Pöllämystyneet ilmeet olemme oppineet vaihtamaan kiltisti hymyilemiseen, vaikka edelleen ei voi ymmärtää kaikkea aussiaksentista johtuen. Vähän matkaa on vielä oppia todella olemaan SKIP - tosi aussi.  Esimerkiksi täytyy totutella siihen että meitä tyttöjäkin puhutellaan Guys ja Mates.

K&S

Elämä edessä

Seisoin pöytävuoren huipulla. Kuuma, kuiva etelätuuli pyyhki huuliltani kaiken kosteuden ja kielenikin tuntui karhealta lipaistessani huuliani uudestaan ja uudestaan. Maailmani oli violettia taivasta ja oransseja pilvenviiltoja, kuin sulaa laavaa. Aurinko vuosi horisontista, valui pitkin tasaista erämaata jalkoihini, ainoastaan oranssien kivimuodostelmien syövyttäen sen alajuoksuihin mustia reikiä. Päivän kuumuus oli juuri haihtumassa, kuin tumma taivas takanani olisi syönyt sitä hetki hetkeltä. Imenyt lämpöä kurimukseensa. Tuulen mukana kulkeutui hiekkaa kasvoilleni. Ripsesi olivat painuneet lomittain estääkseen hiekan kulkeutumisen silmiin. Iiriksesi olivat vain terävät viillot keskellä syvää vihreyttä katsoessasi katoavaa aurinkoa. Ripset varjostivat silmiäsi. Silmäsi, niin kostean vihreät ja tummat, vaikuttivat täydelliseltä vastakohdalta sille maisemalle, jota ne tarkastelivat. Välinpitämättöminä, hehkuen lumoutuneisuutta, vaikuttuneisuutta, hämmästystä siitä, miten suuri ja mahtava maailma todellisuudessa on. Poskesi hehkuivat laskevan auringon punaa. Tuuli painoi hiuksiasi taakse. Ne näyttivät karheilta, merituuli oli kantanut suolaa ja suortuvat takertuivat toisiinsa.