Sydney again

Oli kumma saapua Sydneyyn taas. Paikka tuntui kuin kodilta, silla osasin helposti suunnistaa jo keskustassa. Talla kertaa Sydney tuntui hyvalta. Matkan alussa Sydneyn vilkkaus ja ihmispaljous, seka jokailtainen riehakas yoelama olivat liikaa juuri turvallisesta koti-Suomesta saapuneelle hukassa olevalle reppureissajalle. Edelleen Sydney on liian iso, jotta voisin asua taalla, mutta pidan siita enemman nyt. Ylipaataan pidan matkustamisesta koko ajan enemman. Nyt tiedan jo miten toimia hostelleissa ja osaan vain vaatia oman aikani, vaikka huonetoverit kuinka haluaisivat kysya taas mista olet ja kauanko olet ollut Australiassa. Kuitenkin nyt kaipaan jo kipeasti omaa huonetta. Heti, kun tulee tilaisuus asua muualla kuin hostellissa, tartun siihen.

Olen jo nahnyt suurimman osan Sydneyn nahtavyyksista ja loput saastan vikalle viikolle, kun tavataan taalla Ashleigh:n kanssa taas. Siispa naa pari paivaa on vaan lahinna rentouduttu ja yritetty nukkua. Ikkuna hostellihuoneessa on auki yot kuumuuden takia ja ulkoa kantautuu aania lapi yon, joten nukkuminen on keskittyny enimmakseen iltapaiviin ja aamuihin. Yolla vaan yrittaa saada unta. Tapasin siis Ayer's Rockilla kaksi tyttoa, ranskalaisen Marien ja svetsilaisen Evelinen. Mulla oli suunnitelmissa loytaa hostperhe, mutta tytot halus vuokrata campervanin ja ajella itarannikkoa ylos ja ma innostuin ja niinpa lahetaan huomenna matkaan. Tosiaan oon jo vahan kyllastyny asumaan hostelleissa, joten todella odotan reissua! Rahaa mulla ei hirveesti vaan oo, joten joudun luultavasti ettimaan taas toita, mutta murehditaan siita myohemmin! Asuntoautopakun loytaminen oli helppoa, katu hostellin vieressa oli taynna asuntoauto firmojen toimistoja.

Eilen kavin myos kahvilla Niamhin, huonetoverini Griffithista, kanssa. Oli aika hullunkurista tavata kaveri Sydneyssa kahvilla. Ihan kuin oikeesti asuisin ausseissa... Reppureissaamista on kylla vahan vaikeeta maarittaa. Kyllahan mun elama on taalla nyt, mutta en koe asuvani missaan kun yleensa pysyn samassa paikassa vain pari viikkoa. No joka tapauksessa, huomenna alkaa roadtrip ja siita tulee siistia! Vahan janskattaa ajaa, en oo koskaan ajanu pakua, enka vaaralla puolella tieta, mutta on kivaa paasta ajamaan pitkasta aikaa. (ja autolla oli ihan hyva vakuutus)

Uluru

Lahdettiin matkaan aamulla klo 06.10. Meidan retkiseurue oli tosin viimeinen, joka lahti, ekat lahti jo viidelta aamulla. Itse luulin laittaneeni kaiken hyvin valmiiksi illalla, mutta onnistuin kumminkin sahlaamaan aamulla ja bussi joutu hieman odottamaan, kun vein tavaroitani sailytyshuoneeseen. Ilma oli sateinen, kuin Suomen syksy, mika oli ihmeellista Perthin melkein sataprosenttisen paivittaisen auringonpaisteen jalkeen. Istuttiin bussiin ja lahdettiin ajamaan viiden tunnin matka Ayer's Rockin seudulle. Mulla ei ollut oikeastaan hajuakaan mita odottaa tourilta (keksikaa talle suomenkielinen sana?). Olin varannut sen ja lentoliput puolitoista viikkoa etukateen ja tyoskentelin Scarborough:ssa viela paivaa ennen mun lentoa, joten en ehtinyt juuri ollenkaan paneutua kiertueen tietoihin. Mutta oon huomannu, etta nain asiat Ausseissa usein hoituu, ei voi suunnitella liikaa, vaikka ma valilla kuinka haluisinkin.

Matkalla pysahdyttiin farmille, jossa sai kayda kameliajelulla sateessa, jos niin halusi. Taa maa kylla yllattaa aina uudestaan ja uudestaan elainlajien laajuudellaan. Kameleita ei tietenkaan oo ollu taalla alunperin, mutta nyt joku sano mulle etta niita jopa myydaan taalta Saudi-Arabiaan. Lahde vaikutti luotettavalta, mutta en oo viela paattany uskonko tota. Viela parin tunnin ajelun jalkeen saavuttiin leirinta-alueelle. Ekan paivan ohjelmaan kuului kavely Kata-Tjutalla, Ulurun vieressa olevalla vuoristolla. Molemmat vuoret olivat kylla vaikuttava naky. Punertavan ruskeat, todella ihmeellisesta kivesta koostuvat jarkaleet olivat keskella ikuisuuksia taytta tasankoa. Tutustuin paivan aikana topakkaan hollantilaistytto Lieselotteen ja vierustoveriini, ranskalaiseen Marieen. Marie kaansi ranskaksi oppaan selostuksia toiselle ranskalaistytolle ja talla porukalla hengailtiin loppuretki. Illalla kaytiin katsomassa auringonlasku Ulurulla ja multa onnistui juuri loppua akku kamerasta. Yo nukuttiin 'swageissa' eli telttakankaasta tehdyissa makuupusseissa tahtitaivaan alla. Pidan retkeilysta, joten se oli kiva kokemus. Vahan kuitenkin pelotti menna nukkumaan, kun yksi poika loysi skorpionin petinsa vieresta. En tosiaan ees tienny, etta taalla on skorpionejakin.

Seuraavan aamun auringonnousu Ulurulla oli vahan pettymys, silla taivas oli pilvinen ja odotin kiven vaihtavan vareja kunnolla, mika ei tapahtunut. Sen jalkeen paastiin taas kavelemaan, talla kertaa Ulurun ympari. Kavely sinaansa ei ollut mikaan ihmeellinen, silla ei kivea jaksanut katsoa koko kahta tuntia putkeen, mutta oli kiva kuulla tarinoita aboriginaaleista. Paivalla otettiin pari hauskaa kuvaa Ulurusta ja kolme brittipoikaa otti kuvan itsestaan alasti Ulurun edessa. Musta se oli hulvaton veto. Mun Ulurun pitely tuntu aika mitattomalta sen jalkeen.

Reissun kohokohta oli kumminkin vikan paivan King's Canyon. Sita on sanottu jopa Grand Canyonia upeemmaks. Kaveltiin 3,5 h ylos rinnetta ja kanjonilla. Kanjonissa oli ihana lahde, jossa paasi pulahtamaan jos halus, mutta opas ei suositellu tata. Sinne kaveltiin Garden of Edenin, nattien kasvien reunustaman joenuoman ohi ja kuultiin lisaa mielenkiintosia tarinoita aboriginaaleista. Kuka ties, etta aboriginaaleja ei viela 1950-luvulla kohdeltu kun ihmisia? Sitten vuonna 1957 eka aboriginaali sai passin koska Englannin kuningatar ihastun tan maalauksiin ja halus tavata taiteilijan.

Musta taa oli hyva alku yksin matkustamiselle. Nyt mun suunnitelmat on muuttunu taas ihan taysin. Ranskalaistytto tutustu sveitsilaistyttoon ja ne pyys mua niiden kanssa vuokraamaan asuntovaunun. Siispa en viela suuntaakkaan isantaperheeseen maatilalle vaan reissaan pari viikkoa Sydneysta Brisbaneen. Paasen jo vahan esimakuun itarannikosta. Kohokohdat tulee varmasti olemaan Whitsunday's ja Fraser, mutta niista sitten myohemmin. Kuulumisiin taas vahan pikemmin talla kertaa, lupaan sen!

Taas tien paalla

En ole ehtinyt kirjoittamaan aikoihin. Aika Scarborough:ssa vierahti hirmu nopeesti, samalla se tuntu ikuisuudelta. Matkustaessa ihmisiin tutustuu uskomattoman nopeasti ja 6 viikkoa yhdessa paikassa on pitka aika. Nain monen ihmisen tulevan ja menevan hostellissa.

Paadyin tekemaan huonesiivousta kahdessa eri hotellissa. Toinen paikka oli mahtava, tyokaverit mukavia ja siivosin huoneita yksin ilman kiiretta. Mun pomot oli molemmat vahan hossottajia, mutta mukavia. Toinen tyo taas oli stressaavaa. Oli kiire ja saksalainen pomo huohotti niskaan koko ajan. Paivat kuluivat enimmakseen rannalla toiden jalkeen. Opin mm. bodyboardausta mika on kivaa! Aluksi mulla ei ollut ollenkaa ideaa miten napata aaltoja, mutta kun sen oppi, oli aalloilla surffailu mahtavaa. Surffaamaan en viela oppinut, mutta seuraavaksi suuntaan itarannikolle ja siella sitten!

5 viikkoa tyoskentelin, mutta sitten sain tarpeekseni. Tuntui, etta nyt on aika taas matkustaa. Ja nyt matkustan yksin. Tuntuu jannalta, on tottunut matkustamaan jonkun kanssa, mutta oon innoissani. Haluan matkustaa myos yksin ja tahan mennessa en oo matkustanu yksin oikeestaan lainkaan. Ashleigh muutti 10 hengen kamppaan ja aikoo tyoskennella Scarborough:ssa pidempaan, mutta tavataan ehka vikalla viikolla Sydneyssa, meidan lennot on perakkaisina paivina. Lensin tanaan Perthista Alice Springsiin. En ole viela nahnyt paikasta enempaa kuin lentokentan ja hostellin, mutta ei ole iso paikka. Lentokoneesta nakyvat maisemat olivat upeita, punertavan oranssia maastoa kukkuloineen. Noh huomenna teen Outback tourin Ayers Rockille, sita odotan. Kirjoitan sitten lisaa, nyt alan paivittaa blogia enemman.

Elaimia ja rantaelamaa

Viikko Adelaidessa vierähti nopeasti, mutta ällistyn aina uudelleen, kuinka nopeasti voi tutustua ihmisiin matkustaessa. Aluksi hostelli vaikutti liian hiljaiselta. Kun saavuin kiinnitin huomiota kodikkaaseen, omaperäiseen sisustukseen ja vähäiseen ihmismäärään. „Courtyardin“ pöytien äärellä istui yksi ihminen ja keittiö oli tyhjä. Illalla juttelin parin ihan mukavan tyypin kanssa, mutta menin nukkumaan ajatuksissa vaihtaa hostellia. Seuraavana päivänä sitten Klara ilmestyi hostelliin ja tutustuttiin samantien Maraan, saksalaistyttöön. Sillä porukalla hengattiin loppuviikko ja jäin hostelliin ja aloin pitää siitä. Päätettiin lähteä tyttöjen kanssa tutustumaan Kangaroo islandiin ja saatiin mukaan lopulta amerikkalaistyttö Anna ja irlantilainen Oliver.

Reissu Kengurusaarella oli mahtava. Porukka oli ihana ja oli hauskaa, että kaikki olivat eri maalaisia. Nähtiin upeita syrjäisiä rantoja ja paljon eri eläimiä. Nukuttiin leirintäalueilla, jotka oli tosi vaihtelevan tasoisia. Ekan illan barbequealue oli upealla paikalla majakan vieressä. Tehtiin retkiruokaa kengurujen ja wallabejen ympäröimänä. Toisena päivänä leirintäalue oli vain hiekkakenttä katottomalla keittiöalueella ja kehnolla grillillä varustettuna. Sieltä oli kuitenkin lyhyt matka rannalle, jossa nähtiin delfiinejä seuraavana päivänä! Vikana päivänä käytiin opastetulla kierroksella katsomassa hylkeitä läheltä ja illalla mentiin rannalle pigviinien toivossa, mutta oltiin hieman myöhässä ja nähtiin vain yksi, joka piileskeli luolassa. Matkan aikana nähtiin myös koala, echidnoja, liskoja ja runsaasti lisää hylkeitä. Saarella olon jälkeen olin vielä pari päivää hostellissa, mutta Adelaide oli paikkana aika pieni enkä ollut suunnitellut työskenteleväni siellä, joten sitten jatkettiin Ashin kanssa matkaa. Jäin kyllä jo viikon jälkeen kaipaamaan porukkaa Adelaidessa, mutta sovittiin näkevämme myöhemmin uudelleen.

Ash ja minä varattiin junaliput maailman pisimmälle suoralle rautatieosuudelle ja hypättiin junaan kohti Perthiä. Junamatka oli aika kokemus, yövyttiin junassa kaksi yötä ja nähtiin runsaasti outbackia. Pysähdyttiin matkalla neljän asukkaan kylässä ja ihmisillä kyllä riitti huumorintajua siellä! Kylän keskellä oli muunmuassa kyltti, jossa luki: „Help our hospital, get sick!” Tavattiin asukkaista kaksi ja mention takaisin junaan hyvissä ajoin, ettei jäätäisi jumiin keskelle ei mitään.

Saavuttiin tänne Scarborough:n rantahostelliin vähän alle viikko sitten kipeästi työn tarpeessa. Tultiin juuri ennen Australia päivää, joka vietettiin kaupungissa ilotulituksia katsellessa. Pääsin taas pitkästä aikaa puhumaan suomea, sillä täällä oli kaksi suomalaistyttöä. Hostelli on rento, juuri sellainen mitä Australialta odottaa. Se on ihan rannan vieressä ja asukkaat heräilee aamulla, käy surffaamassa ja kokkailee illalla. Lähellä on ruokakauppa Coles ja pari rantakahvilaa ja baaria, juuri kaikki mitä tarvitsee. Tänne haluaisin asettua ehkä jopa pariksi kuukaudeksi. Ashleigh löysi jo töitä tokana päivänä hotellinsiivojana, joten mun on nyt etittävä kahta kauheammin. Olisi täydellistä työskennellä rantakahvilassa ja rentoutua sitten rannalla töiden jälkeen. Hengailtiin jo rannalla eilen illalla ja tänään päivällä ja kokeiltiin myös bodyboardia. Tää tosiaan on elämää ja alan tosiaan ymmärtää miks surffaus on joillekin elämäntapa 

Talviseikkailu ausseissa osa II

Oli hassua nahda Ashleigh pitkasta aikaa. Tuntu, kun ois tavannu jonkun kotoa. Mita pidempaan reissataan yhdessa, sita paremmin tullaan toimeen. Alussa kulttuuriero tais vahan hairita. Englantilaisten tapa keskustella poikkeaa suomalaisesta aika paljon. Isossa porukassa britteja pitaa vaan keskeyttaa, etta saa aanensa kuuluviin. Suomalaiset on oikeasti tosi kohteliaita keskustelijoita!

Hostellissa olo oli hotellin jalkeen tosi hassua. Se tuntui kuitenkin kotoisalta. Vietin hostellissa vain yhden yon, silla muu poppoo halusi jo jatkaa matkaa. Griffithissa tavattiin Ashin kanssa pari saksalaista, jotka aikoi kanssa suunnata Adelaideen ja sovittiin, etta reissataan Great Ocean Road yhdessa. Pojat loysivat tosi halvan auton ja ostivat retkeilykamppeita. Paastiin siis kunnolla retkeilyn makuun!

Great Ocean road oli aivan upea. Anskun perheen kanssa ehdittiin jo nahda vahan siita, mutta talla porukalla edettiin tosi hitaasti ja nahtiin paljon. Oisin nukuttiin ihanilla nakoalapaikoilla ja paivisin jokaisella pysahdyksella naki jotain uutta. Oli sademetsaa, jylhia kallioita, syrjaisia rantoja ja peltoisia kukkuloita. Jos olisin lehma, elaisin ehdottomasti GOR:n varrella. Oli ihanaa matkata rauhassa omaan tahtiin. Iltaisin kokattiin poikien retkihellalla. Reissu oli myos tosi halpa lukuunottamatta yhta yopymista. Pystytettiin teltta syrjaiselle nakoalapaikalle kansallispuistoon ja illalla sinne ilmestyi metsanvartija, joka sakotti meita aika rankasti. Tuon illan jalkeen varmistettiin kunnolla missa sai nukkua ja missa ei.

Nyt olen kotoisassa hostellissa Adelaidessa. Ash yopyy serkkunsa luona ja pojat autossa, joten saavuin ensimmaista kertaa uuteen hostelliin yksin. Se oli tosi janna tunne! Taas pitkasta aikaa haahuilin uudessa kaupungissa yksin. Eka paiva uudessa paivassa on aina hankala, mutta nyt tietaa jo, etta se on ohimenevaa. Taa hostelli ei oo mikaan menomesta, mutta kotoisa ja omantyylinen. Tanne ilmestyi tanaan Griffithista tuttu itavaltalaistytto ja oon jo aika hyvin soluttautumassa porukkaan, joten eka kerta yksin onnistu aika hyvin!

Joululoma helteessa

Uusvuos Sydneyssa

Griffithin jouluvaloja

Auts! Nyt en oo ehtiny kirjottaa aikoihin! Oon reissannu jonkun aikaa ja nyt oon taas sivilisaation keskella hostellissa Adelaidessa. Griffith tuntuu jo tosi kaukaiselta. Nyt on tapahtunut niin paljon, etten pysty kirjoittamaan kaikkea kerralla. Siispa tama on osa 1 mun talvi (aussikesa) seikkailusta.

Joulu ja uusivuosi oli mahtavia, vaikkakin kummallisia. Jouluaattona paivalla istuskeltiin helteessa terassilla ja illalla olin toissa, mika ei ollu kivaa, koska yokerho oli tuolloin aivan taynna. Australiassa kuulemma jouluna juhlitaan enemman kuin uutenavuotena. Joulupaiva on paiva jolloin joulua varsinaisesti vietetaan ja hostellissa oli iso illallinen. Koko hostellin vaki oli paikalla ja niin myos porukka hostellin taloista. Sain lahjaksi barbimukin ja lisaksi ranskalaiselta pojalta lasten palapelin. Se oli kannustuspalkinto, silla jouluviikolla tehtiin paljon isoja palapeleja ja ne oli paljon hankalempia kuin oisin aatellu! Muki tuli myos kovaan tarpeeseen, silla hostellissaoloaikanani olin hukannu kaikki ruokailuvalineeni jo ainakin kerran. Onneksi lopulta onnistuin nappaamaan ylimaaraisia haarukoita poydilta ja vaihtamaan lautasia suklaaseen, eika minun tarvinnut maksaa hukkuneista valineista.

Joulun jalkeen tyoskentelin viela pari paivaa ja sitten suuntasin Sydneyyn. Suomen puhuminen tuntu tosi vieraalta pitkan tauon jalkeen! Kieli ei meinannu taipua kankeeseen suomeen taas. Mutta oli mahtavaa nahda Anskua ja perhetta. Ja ah oli ihanaa saada hotellihuone, jossa ei tarvinnu jonottaa suihkuun ja sai omaa rauhaa! Uudenvuoden aatto meinas menna vahan pieleen. Oltiin tosi myohaan liikkella ja tarkoitus oli tavata hostellin vakea Griffithista, mutta lautat ei enaa kulkenu. Meinattiin paatya viettamaan vuodenvaihde perheiden keskella alkoholittomalla piknikalueella, mutta viime hetkella paatettiin menna pikkukapakkaan. Siella meilla kavi uskomaton tuuri. Tavattiin aussipoika, joka oli yksin ja, jolla oli ylimaaraisia lippuja vip-bileisiin Sydney Harbour Bridgen aarella. Nahtiin ilotulitukset aitiopaikalta. Uudenvuoden jalkeen lennettiin Melbourneen, josta pidin hirmuisesti. Tunnelma oli paljon rennompi kuin Sydneyssa, vaikka sekin on suurkaupunki. St. Kilda oli tosi kaunis ranta-alue upeine rantabulevardeineen ja huippukalliine ravintoloineen. Kaupungin keskusta oli moderni ja nuorekas ja ihmiset mukavia. Pidin myos isosta Botanic Gardenista, jossa ihmiset ulkoiluttivat koiriaan ilman hihnoja. Hotellissa oli kuntosali ja paasin taas vahan kuntoilun makuun. Parin paivan jalkeen oli sitten aika sanoa taas hyvastit ja Haaraset lensivat takaisin Suomeen ja ma palasin reppureissaajan arkeen.

Jatkoa seuraa pian, joten pysykaa linjoilla!