Griffith

Mina ja loputtoman pitkat puurivit

Saavuttiin Griffithiin tiistaina aamuyolla kolmen aikaan. Ei oikeen tiedetty mita odottaa, mutta oltiin oltu yhteyksissa hostellin omistajaan ja han tuli hakemaan meita bussiasemalta. Eka yo vietettiin TV huoneessa eika onneksi jouduttu toihin heti samana paivana.

Nyt oon taalla viidetta paivaa ja alan viihtya aika hyvin. Hostelli on kotoisa. Ei mikaan hieno, vaan peltinen rakennus, jossa on pienet kolmen hengen huoneet, mutta paikka on kuin leirinta-alue. Pihalla on riippukeinuja ja nyrkkeilysakki ja maja, jossa voi hengailla. Vessat ovat erillisessa rakennuksessa, mutta ihan siistit, haju vain on mielenkiintoinen. Ekana tyopaivana poimittiin nektariineja. Meidan haettiin pienella bussilla isolle farmille ja meille annettiin isot kopat, jotka laitettiin remmeilla roikkumaan harteilta ja sitten mentiin toihin. Eka paiva loppu tosi lyhyeen, koska nektariineja ei voi poimia liian kuumassa saassa.

Viimeset pari paivaa on kulunu pellolla tekemassa 'nurserya' eli leikkaamassa alimpia oksia pois puuntaimista. Tuntuu tosi absurdilta, etta tulen tekemaan samaa hommaa nyt kymmenen paivaa 8,5 tuntia paivassa. Teen kirjaimellisesti toita rahan eteen. Tata kokemusta tulee varmasti muistelemaan pitkaan! Viikonloppu on nyt onneksi vapaata ja tanaan mennaan paikalliseen pubiin, jossa on jonkinlaiset isommat bileet tanaan. Hostellin vaki on tosin kehottanut olemaan odottamatta liikoja taman pikkupitajan bileista Sydneyn jalkeen.

Joka tapauksessa tama paikka tosiaan tuntuu sellaiselta johon voisi asettua ainakin uuteenvuoteen asti. Osa ihmisista on ollut taalla jopa puoli vuotta, mutta niin kauaksi aikaa ma en jaa yhteen paikkaan. Parissa kuukaudessa opin myos toivottavasti saksaa taalla! Hostellin asukkaista varmaan 80% on saksalaisia.