Elaimia ja rantaelamaa

Viikko Adelaidessa vierähti nopeasti, mutta ällistyn aina uudelleen, kuinka nopeasti voi tutustua ihmisiin matkustaessa. Aluksi hostelli vaikutti liian hiljaiselta. Kun saavuin kiinnitin huomiota kodikkaaseen, omaperäiseen sisustukseen ja vähäiseen ihmismäärään. „Courtyardin“ pöytien äärellä istui yksi ihminen ja keittiö oli tyhjä. Illalla juttelin parin ihan mukavan tyypin kanssa, mutta menin nukkumaan ajatuksissa vaihtaa hostellia. Seuraavana päivänä sitten Klara ilmestyi hostelliin ja tutustuttiin samantien Maraan, saksalaistyttöön. Sillä porukalla hengattiin loppuviikko ja jäin hostelliin ja aloin pitää siitä. Päätettiin lähteä tyttöjen kanssa tutustumaan Kangaroo islandiin ja saatiin mukaan lopulta amerikkalaistyttö Anna ja irlantilainen Oliver.

Reissu Kengurusaarella oli mahtava. Porukka oli ihana ja oli hauskaa, että kaikki olivat eri maalaisia. Nähtiin upeita syrjäisiä rantoja ja paljon eri eläimiä. Nukuttiin leirintäalueilla, jotka oli tosi vaihtelevan tasoisia. Ekan illan barbequealue oli upealla paikalla majakan vieressä. Tehtiin retkiruokaa kengurujen ja wallabejen ympäröimänä. Toisena päivänä leirintäalue oli vain hiekkakenttä katottomalla keittiöalueella ja kehnolla grillillä varustettuna. Sieltä oli kuitenkin lyhyt matka rannalle, jossa nähtiin delfiinejä seuraavana päivänä! Vikana päivänä käytiin opastetulla kierroksella katsomassa hylkeitä läheltä ja illalla mentiin rannalle pigviinien toivossa, mutta oltiin hieman myöhässä ja nähtiin vain yksi, joka piileskeli luolassa. Matkan aikana nähtiin myös koala, echidnoja, liskoja ja runsaasti lisää hylkeitä. Saarella olon jälkeen olin vielä pari päivää hostellissa, mutta Adelaide oli paikkana aika pieni enkä ollut suunnitellut työskenteleväni siellä, joten sitten jatkettiin Ashin kanssa matkaa. Jäin kyllä jo viikon jälkeen kaipaamaan porukkaa Adelaidessa, mutta sovittiin näkevämme myöhemmin uudelleen.

Ash ja minä varattiin junaliput maailman pisimmälle suoralle rautatieosuudelle ja hypättiin junaan kohti Perthiä. Junamatka oli aika kokemus, yövyttiin junassa kaksi yötä ja nähtiin runsaasti outbackia. Pysähdyttiin matkalla neljän asukkaan kylässä ja ihmisillä kyllä riitti huumorintajua siellä! Kylän keskellä oli muunmuassa kyltti, jossa luki: „Help our hospital, get sick!” Tavattiin asukkaista kaksi ja mention takaisin junaan hyvissä ajoin, ettei jäätäisi jumiin keskelle ei mitään.

Saavuttiin tänne Scarborough:n rantahostelliin vähän alle viikko sitten kipeästi työn tarpeessa. Tultiin juuri ennen Australia päivää, joka vietettiin kaupungissa ilotulituksia katsellessa. Pääsin taas pitkästä aikaa puhumaan suomea, sillä täällä oli kaksi suomalaistyttöä. Hostelli on rento, juuri sellainen mitä Australialta odottaa. Se on ihan rannan vieressä ja asukkaat heräilee aamulla, käy surffaamassa ja kokkailee illalla. Lähellä on ruokakauppa Coles ja pari rantakahvilaa ja baaria, juuri kaikki mitä tarvitsee. Tänne haluaisin asettua ehkä jopa pariksi kuukaudeksi. Ashleigh löysi jo töitä tokana päivänä hotellinsiivojana, joten mun on nyt etittävä kahta kauheammin. Olisi täydellistä työskennellä rantakahvilassa ja rentoutua sitten rannalla töiden jälkeen. Hengailtiin jo rannalla eilen illalla ja tänään päivällä ja kokeiltiin myös bodyboardia. Tää tosiaan on elämää ja alan tosiaan ymmärtää miks surffaus on joillekin elämäntapa 